Niinpä niin. Kylläpä minäkin aiheen valitsin, mutta joskus tuo välimatka ottaa todella paljon aivoon. Ei voi niin vain poiketa jos tekee mieli. Matkaliput maksavat pienen omaisuuden, ei se lentäminen ole niin halpaa kaikille. Ja autolla ajaminen euroopan halki yksin ja vielä naisena, eii kiitos. Joutuu kulkemaan "levottomien" maidenkin halki. Ajatus sinäänsä kylläkin houkuttaa. Junalla kulkeminen sitten? Umm, enpä ole sitä niin pitkälle ajatellut.
Kuitenkin mieleni vain tekisi useammin tavata tuota miestäni. Eikä aina vain sen mesen kautta kuikuilla. Kyllähän sitä komistusta jaksaa sen kamerankin kautta katsella, mutta sitten tämä kaikki muu. Oi voi, ei niitä suukkoja ja haleja anneta, vaikka halipula iskeekin.
Mutta jaksellaan kuitenkin tämä yli 2000 kilometrin välimatka, Allahin ansiosta. Ei se aina helppoa ole ollut.
=) Moikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti