sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Menneisyydestä poimintoja


Pakkohan se on myöntää, vaikka tuota välimatkaa onkin, niin kyllä tuo "pehmitys" onnistuu netin ja puhelimen kautta aivan hyvin.
Tuo ruusu on niistä keinoista eräs. Mutta kyllä minua silloin myös hiukan nauratti, kun noita ruusuja ja tulppaaneja sateli siihen ruudulle.
Kyllähän noita kukkasia vieläkin tulee vaikkakin hiukan vähemmän. Mutta ei se ole haitannut taikka vaikuttanut omiin tunteisiini.

Luottamus sen sijaan on ollut todella suurella koetuksella. Ja toisen motiivit olivat alkuaikoina iso kysymysmerkki. Nekin selvisivät ajallaan ja nyt näin jälkikäteen mietittynä, harvinaisen hyvin tuli reagoitua. Vaikkakin sitä pientä kinaa oli jo silloin. Tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Ainakin miehen jota voin kunnioittaa, koko sydämestäni. Jo tuo itsestään on se tärkein osa hänestä. Ikäerosta huolimatta. (=

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti