Ajatuksia hänestä runon muodossa

Pehmeänä kädelläni

kauniin tummana kiharana.

Tuoksusi,

ihanana,

miehekkäänä,

saa minut hymyilemään.


Tunne sisälläni

ennen kokematon.

Herätit sen

katseellasi,

hymylläsi valoisan.


Syytä en tiedä

miksi rakastuin,

sinuun palavasti.

Tiedän vain sen,

että armaani olet,

loppuun elämäni mun.


Unissasi jotain kuiskaat

kulmiasi rypistät,

puristat kättäin, huokaat.


Kumarrun,

ohimoasi suutelen.

Katson kasvojasi,

rentoutuneita.


Kuiskaat hiljaa nimeni,

lisäät sanat tutut,

jotka saavat

poskeni lämpenemään.

Hetkeksi uppoan silmiisi

ihaniin, ruskeisiin.


Lopulta kuiskaan hymyillen,

Rakastan sinua,

armaani, rakkaani.

Jo silloin alkupuoliskolla kirjoitettua, runon muodossa. Ei kovin hääppöinen mutta silti...