Tämä talviaika tuntuu olevan todellakin sellaista "kyräilyä". En tiedä mitä tulee tapahtumaan ja miten tulee päättymään?
Huokauksien kesä vieköön...
Miten ihmeessä sitä tuli niin epärealistisen nopeasti ihastuttua ja rakastuttua, silti tuntea voimakasta myötätuntoa ja tuntea kunnioitusta toista kohtaan.
Todellakin olen itse päätynyt siihen, että tulevaisuudessa muutan Turkkiin. En tiedä tuleeko siitä pysyvää mutta ainakin saan olla lähellä sitä mitä eniten kaipaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti