Tässä sunnuntaina oli markkinat torilla ja sen myötä myös vanhempanikin tulivat käymään meillä. Mutta myös edellisenä päivänä olin luvannut rakkaalleni että tekisin "tilaa" yhteiselle hetkelle. Ja kuinkas sitten sattuikaan.
Vanhempani olivat saaneet kahvinsa ja siinä sitten juteltiin. Isäni siirtyi olohuoneen puolelle katselemaan noita kaloja. Eipä hän huomannut tietokoneen ruudulla välkkyvää meseikkunaa. Oli vain tuo rakas tullut puolisen tuntia etuajassa linjoille. Ei siinä mitään muuta kuin alkaa kirjoittamaan ja samalla puhua vanhemmilleni jotka jo suunnittelivat poislähtöä. Tosin sekin piti tehdä kalojen kautta. Ja samalla sitten näyttäydyttiin epäsuorasti omalle rakkaalle. Että tuli näin epävirallisesti esiteltyä heidätkin.
No kun vanhempani sitten olivat jo lähteneet niin tuli puhetta hiukan, että olenko kertonut hänestä vai onko hän vai ystävä. Pakkohan se oli kertoa että tietävät meistä kahdesta ja että olen äitini kanssa puhunut enemmänkin. Ja että isäni sitten on aivan eri juttu. Eli itse en tiedä mitä mieltä on.
Ehkäpä olisi jo aika puhua siitäkin mahdollisuudesta, että kun tulen matkalta takaisin, jos olenkin silloin naimisissa? Ei ole mahdottomuus sekään. Mutta Insha Allah sille asialle, että pääsisin naimisiin. Ja olisihan se paljon miellyttävämpää sellaisen ihmisen kanssa jota kunnioittaa.
