Tai sitten ei

Tämä juttu alkoi ja tuntuu että myös loppui. Sillä en ole vieläkään päästänyt rakastani pois sydämmestäni. Minusta tuntuu että kukaan ei voi häntä korvata.  :-/

Uusi toivo?

Vanha tarina loppui siihen, että ei löytynyt yhteisymmärrystä ja kumpikin halusi eri asioita. Mutta nyt jännityksellä menen eteenpäin... ->

Kiitos erään ystävättären, netin kautta löytyi yksi kiinnostava henkilö. Muslimi myös kuten minä ja yhteisenä asiana molemmilla, kumpikaan ei juo eikä tupakoi. :)

Yhteistä vanhaan on Alanya. <3 Rakastan sitä kaupunkia. <3

Ei uutta taivaan kannen alla

Hiljaista, ei mitään uutta taivaan alla.

Ainoa mikä tuntuu olevan vilkasta on unissa tapaaminen ja nekään eivät ole aina niin selkeitä.
Ei tule soitettua, kumpaankaan suuntaan. Pelkäämmeköhän isoa puhelinlaskua kumpikin? Ken tietää.

Tänä vuonna matkustelua on tapahtunut vain kotimaassa. Ei siis Turkkiin menoa. Ehkä jo valmiiksi tietää miten silloin tulee käymään. Psykologia on aivan mielenkiintoinen ala, harmi ettei toinen osapuoli oikein välitä siitä puolesta. En tiedä arvailen vain. Sen kuitenkin tiedän että tulen pudottamaan aikamoisen pommin kun seuraavan kerran tapaamme ja voin jo valmiiksi sanoa että en ole vihainen hänelle. Ainut että toivoisin hänen edes yrittävän ymmärtää. Edes hiukan.

On - Off

Siis todellakin. Miten sitä voikin olla tuollaisessa suhteessa. On - Off tyylisessä. Ehkä nämä kulttuuri erot ovat yksi osa sitä. Yrität kunnioittaa toista ja tuloksena on sitten kiusaantuneita hetkiä. Et voi kertoa ihan kaikkea mitä haluaisit, kun melkein varmaksi voit jo sanoa että toinen ei edes yritä ymmärtää. Ja kun kerrot jotain niin saat hämillisen katseen.

On - Off rakkautta.