HIljaista

Sanan mukaisesti nyt on ollut hiljaista ja ajattelin vain kertoilla, että pidän taukoa siihen asti kunnes on jotakin kerrottavaa.

Raivostuttaa ihan oikeasti tämä välimatka. Olisi niin paljon puhuttavaa ja ei pysty.

=(

Matkamuistoja?

Uuups!

Onpahan aika mennyt. Siis olen ollut jo pitkän aikaa suomen puolella ja en ole kerennyt kirjoittamaan tälle puolelle kuulumisia.

Matkahan sattui juuri Ramadhanin aikaan ja oli jo syyskuussa, mikä tarkoittaa lämpimiä kelejä Turkin puolella. Lämpötila siis vielä +30 astetta. Lamasta huolimatta oli vilkasta siellä. Niin että tapaamiset oman rakkaan kanssa meivät tyyliin "Hi ja juttelua, pientä kävelyä ja nukkumaan." Tosin en nukkunut hotelli huoneessa kuin muutaman kerran ja minkähän takia minulla olikaan se yöpaita mukanani ja oma huopa?

No jos haluan sulatella omaa sydäntäni niin siihen tarvitaan vain pieni muistelo. Kun herää siihen, että ei saa vaihdettua asentoa ja kun katsoo sivulleen huomaakin toisen nukkuvan autuaasti pää omalla olkapäällä. Kädet ja jalat mukavasti kahliten.

Tuli sitä juteltua hiukan itselleni arasta aiheestakin. Saisikohan sitä apua turkin kielen opiskeluun? Pitäisi nimittäin hiukan selittää asia niin että hänkin ymmärtäisi, että miksi olen niin negatiivinen kyseisen asian kohdalla. No kaikki ajallaan ja pikkuhiljakseen.

No ainakin voin sanoa, että on ensimmäinen mies jota voin kunnioittaa miehenä. Aikamoinen saavutus sinällään.