Sydän aivan muualla kuin täällä

Hmmm.

Todellakin minun sydän on nyt varmasti jäänyt sinne oman kullan luokse.

Vaikka olikin ramadan ja vielä aika vilkas turisti kausi, niin kuitenkin pääsimme tapaamaan toisiamme ja autuaasti nukkua oman kullan kainalossa.

Tulihan meillä juttua ramadanista ja syömisestä. Oli siinä hiukan selittämistä kun olo oli hiukan nolo, että minä voin joskus jopa viikonkin mennä ilman syömistä. Ihan vain juomilla pärjäilen. Tosin on tuo kyllä harvinaista, että viikon menen noin, normaalisti menee vain se pari kolme päivää.

Kummallista kyllä, minusta tuntui oudolta kun joku huolehtii minun syömisiäni. No, kävi kuitenkin niin että sain todella herkullista ruokaa. Jösses sentään. Minusta on jäänyt todella paljon sinne Turkkiin. Todella onnellinen :)

Juttelimme yllättävän paljon ja onnistuin jopa kiusaantumaankin eräästä kysymyksestä. Taisinpa rehellisesti sanoen hitusen loukkaantua. Mutta nyt minulla onkin edessä selitys kirjeen kirjoittaminen, turkiksi. APUA! Tulin luvanneeksi kirjoittaa sen. heh...

Ja nyt on pakko alkaa työstämään sitä hänen tänne tuloa. Siinäkin olisi neuvot tarpeen. Minkälaiset paperit oikein pitäisi hankkia ja mitä kaikkea muuta siihen sitten sisältyykään.

Kyllä tuo kiinnostus vain syvenee ja se että todellakin arvostan ensinmäisen kerran miestä kuin häntä.

Mutta yksi asia joka minut sai todella vaihtelemaan jalkojani oli ne hänen antamat suukkonsa. En odottanut sitä viimeistä suukkoa siellä pihalla. Ennen sitä minun lähtöäni.